Suomenpystykorvan ohella Suomen ajokoira on tyypillinen ja tunnettu suomalainen koirarotu.
Miten rotu syntyi?
Suomen ajokoira syntyi rotuna 1800-luvulla, vaikkakin tuolloin ajokoirakasvatus oli maassamme vielä hajanaista. 1800-luvulla metsästyksessä tarvittiin koirarotuja, jotka pystyivät auttamaan metsästäjiä. Jalostuksessa olikin erityisen tärkeää kehittää koirien käyttöominaisuuksia. 1889 Suomeen perustettiin Suomen Kennelliitto, mitä voidaan pitää yhtenä tärkeänä etappina maamme ajokoirien jalostustyössä.
Suomalainen ja ulkomaalainen ajokoirakanta
Monena vuonna Suomen ajokoira on ollut maamme yleisin rotu. 1980-1990-lukujen aikana vuosittain rotua rekisteröitiin noin 3 500 – 4 000 kappaleen verran vain Suomessa. Viime aikoina, 2000-luvulla, rekisteröinnit ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa ja vuosittaisia rekisteröintejä on enää noin 2 000. Tämä johtuu luultavasti ainakin osittain siitä, että koiraharrastajien ja metsästäjien määrä on laskenut maaseudulla. Osittain tämä johtunee myös siitä, että nykyisin hirven metästys on osittain syrjäyttänyt jänisjahdin ja on ikään kuin metsästyksen kuninkuuslaji. 2016 rotu oli kuitenkin vielä 2. rekisteröidyin rotu Suomessa.
Rotua esiintyy runsaasti myös Norjassa ja Ruotsissa, minkä ansiosta se on Pohjoismaiden suosituin rotu ajokoirien osalta. Tämän lisäksi rotua esiintyy jonkin verran esimerkiksi Kanadassa, Kreikassa, Itävallassa, Virossa sekä Pietarin seudulla.
Suomen ajokoiran tyypillisiä ulkonäköpiirteitä
Suomen ajokoiran ulkonäkö on konstailematon ja sen jalostuksessa on kenties tehty jopa pieniä kompromisseja metsästyskyvyn ollessa koiran tärkein ominaisuus. Hyväkuntoisessa Suomen ajokoirassa ei esiinny nahkaa, joka roikkuu. Koiran tulee olla voimakas sekä lihaksikas, mutta sen ei tulla olla rakenteeltaan rask
as. Koiralla on luppakorvat ja suora selkä. Koiran häntä riippuu ja sen käpälien malli on soikea. Urosten säkäkorkeus on tällä rodulla 55 – 61 cm, rodun narttujen ollessa 52 – 58 cm korkeita.
Suomen ajokoiran tyypillisiä käyttötarkoituksia
Tämä rotu on suosittu ketun ja jäniksen metsästäjien keskuudessa. Nimensä mukaisesti koiraa käytetään ajometsästyksessä. Suomen ajokoira etsii jäljen, jota se seuraa riistaeläimen luokse. Jos metsästysretki sijoittuu päiväsaikaan, on riistaeläin usein lepäämässä koiran löytäessä sen. Löydettyään saaliin Suomen ajokoira ajaa sen liikkeelle haukkuen. Näin metsästäjän on helppo löytää saalis.
Suomen ajokoiran tyypillisiä luonteenpiirteitä
Rodun luonteelle on ominaista tarmokkuus sekä rauhallisuus, joiden upea yhdistelmä tämä rotu on. Kyseessä on hyvin ihmisystävällinen koira, jonka ei tulisi olla vihainen. Metsästysvietti on tällä rodulla erityisen voimakas, minkä vuoksi koira voi toisinaan lähteä metsästysretkelle myös yksinään. Lapsille sekä toisille koirille Suomen ajokoira on tavallisesti ystävällinen.
Suomen ajokoiran tyypillisiä heikkouksia
Rodun heikkoutena on persous ruualle, joten rodun ruokinnassa on oltava tarkkana. Myös arkuus on heikkous, jota esiintyy valitettavan usein tämän rodun piirissä eikä tämä luonteenpiirre ole lainkaan suotava Suomen ajokoiralle.
Suomen ajokoira on perusterve rotu. Purentavikoja kuitenkin esiintyy jonkin verran. Tämän lisäksi voi esiintyä esimerkiksi napatyrää, piilokiveksiä, luomivikoja sekä kitalakihalkiota. Myös rodun nivelet, lonkat ja kyynärnivelet ovat joidenkin yksilöiden heikkoja kohtia. Nivelissä saattaa esiintyä nivelvikaa ja kyynär- sekä lonkkanivelissä saattaa esiintyä kasvuhäiriöitä. Jalostustyössä onkin tärkeää pyrkiä suosimaan mahdollisimman terveitä yksilöitä, jotka voisivat edesauttaa tämän suomalaisen ylpeydenaiheemme pysymistä perusterveenä rotuna, josta on paljon iloa metsästäjille.