Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpystykorvaa eli pomerania käytettiin alunperin vahtikoirana. Vielä nykyisinkin se palvelee seurakoiran tehtäviensä ohella myös vahtikoirana eli tämän pienen koiran koon ei tule antaa hämätä. Moni ihailee aivan erityisesti suomenpystykorvaa, joka ei oikein sovellu kaupunkiasuntoon. Tällöin pikkuinen pomeranian voi olla hyvä vaihtoehto, sillä se muistuttaa jonkin verran suomenpystykorvaa, mutta on vain huomattavasti pienempi.
Rodun tyypilliset ominaisuudet
Tämä rotu on pallomainen ja sen pienet korvat ovat pystyssä. Koiralla on vinot silmät sekä leveä kallo. Luonteeltaan rotu on leikkisä, valpase sekä eloisa. Rodun upeimpiin piirteisiin kuuluu sen aivan poikkeuksellisen syvä uskollisuus omistajaanksa kohtaan. Kääpiöpystykorva oppii nopeasti uusia asioita ja se on luonteeltaan kovin sinnikäs.
Rodun terveys
Rotu on melko terve, vaikkakin ulkomailla hormonaalisia iho-ongelmia esiintyy jossakin määrin. Hammaspuutoksia sekä polvivikoja esiintyy myös jossakin määrin. Hammaskivi on monen pomeranian vaivana. Joillakin rodun edustajille esiintyy karvanlähtöä, jonka syy on tuntematon. Tästä ei yleensä ole haittaa koiran elämälle, mutta sen ulkonäköön karvanläht
ö toki vaikuttaa, sillä koira alkaa kaljuuntua. Myös sydänvikoja esiintyy jonkin verran.
Rodun alkuperä
800-luvulla pienikokoisia pystykorvaisia koiria vietiin Englantiin ja niistä jalostettiin pystykorvainen kääpiörotu. 1800-luvulla näitä kääpiökoiria suosittiin eurooppalaisissa hoveissa ja esimerkiksi kuningatar Victoria tuli tunnetuksi rodun kasvattajana. Hän perusti jopa oman kennelin, joka kulki nimellä Windsor. Tämä tapahtui 1891. Koska itse kuningatar kiinnostui rodusta, nousi sen suosio.
Suomeen rodun ensimmäiset edustajat saapuivat 1920 ja se on ollut maassamme suosituin saksanpystykorvamuunnos. Alussa suomalainen kasvatustoiminta alkoi Ruotsista, Venäjältä sekä Englannista tuotujen koirien voimin.
Nykytilanne Suomessa
Nykypäivänä maassamme syntyy noin 150 pentua vuosittain ja kokonaiskanta on noin 1 300 tienoilla. Aivan suosituimpia koirarotuja se ei siis Suomessa ole, vaikka rodulla olisikin monia hyviä ominaisuuksia ja kaikki edellytykset kasvattaa suosiotaan. Erityisen hyvin tämä koira sopii sellaiselle koiraihmiselle, jolla on aikaa ja halua viettää aikaa koiransa kanssa. Rotu on erityisen ihmisrakas ja -läheinen ja se haluaakin osallistua perheensä elämään eikä sitä saa missään tapauksessa eristää muusta perheestä.